Tänään onnistuin taas vihastumaan törmättyäni Facebookissa linkkiin, joka ohjasi minut Puheenvuoroon, jossa Leif Norrgård kirjoittaa, ettei raiskatullakaan ole oikeutta aborttiin ja tähän on kuulemma selkeä syy: J-la (sillä "älä lausu turhaan herrasi nimeä"). Norrgårdia innoitti kirjoittamaan mediassa uutisoitu juttu, jossa kansanedustaja Timo Soini meni sanattomaksi yhdeksäsluokkalaisen kysyessä Soinin kantaa siihen miksei raiskattu nainen saisi tehdä aborttia. Norrgård yrittää kirjoituksellaan pelastaa ihailemansa Soinin suostaan.
"Yleisesti ajatellaan, ettei itse abortin kohteeksi joutuvalla ole mitään sanottavaa tai mitään oikeutta kyseisessä prosessissa, vaikka juuri hänet on aikomus raa'asti surmata äitinsä kohtuun!"
Ihan maalaisjärjellä ajatellen en usko, että abortin kohteeksi joutuvalla on mitään sanottavaa asiaan, sillä eihän syntynytkään lapsi osaa heti puhua tai ilmaista kantaansa muutoin kuin itkemällä, nauramalla tai olemalla hiljaa. Sitä paitsi, aborttia ei tehdä lapselle eikä edes sikiölle vaan alkiolle. Norrgårdin tapaan ajatellen ei miehelläkäään ole mielestäni oikeutta tyydyttää itseään käsin, sillä silloinhan siittiöt menevät hukkaan ja uusi elämä jää syntymättä.
"Mitä sellaista pahaa kyseinen viaton pieni lapsi on tehnyt, että hänet pitäisi kiduttamalla ottaa hengiltä?"
Tässä lainauksessa Norrgårdin tekstistä loistaa silmään taas sana lapsi. Mitä pahaa tämä tosiaan on tehnyt? Ei mielestäni mitään, mutta voisi myös kysyä mitä pahaa miehen sperma ja siinä uivat siittiöt ovat tehneet tullessaan julmasti vemputetuksi talouspaperiin ja heitettyä roskiin. Viattomat elämän alut. Ja voihan myös omasta halustaan raskaana olevalle naiselle tulla keskenmeno. Mitä pahaa kohdussa kehittyvä viaton sikiö on tehnyt väärin, kun luonto, J-la tai jokin muu taho hänet niin julmasti riistää äitinsä kohdun turvallisesta lämmöstä?
Kirjoituksessaan Norrgård vertaa abortin tekevää naista pankkiryöstäjään, joka ampuu siinä sivussa pari sivullista päästäkseen pakoon ja syyllistää naisia siitä, että heidät raiskataan. Hänen mielestään jokaisen naisen olisi siis pukeuduttava peittävään sariin päälaesta varpaisiin ja nähtävästi olettaa, että raiskaukset näin loppuisivat. Eikö sariin pukeutuvia sitten raiskata? Katoavatko raiskaajien halut kokonaan, jos he eivät näe paljasta pintaa. Hän sanoo tietävänsä tapauksia, joissa nainen on itse syyllistynyt raiskatuksi tulemiseen pukeutumalla "vapaamielisen seksikkäästi". Hän sanoo myös, että enin osa raiskauksista on naisten omaa syytä, mitäs pukeutuvat kesäisin kuumuuteen varautuen ja "antautuvat intiimiin seurustelusuhteeseen lähes tai kokonaan tuntemattoman miehen kanssa". Mietin vain kuka alkaa seurustella täysin tuntemattoman ihmisen kanssa. Minä ainakin haluan vähän tuntea ihmistä ennen seurustelun aloittamista. Ja minun käsitykseni mukaan minulla on oikeus pukeutua sään mukaan siinä missä kaljamahainen mieskin saa kulkea ilman paitaa.
"Hmmmm... Ymmärrän kyllä, että tämä kirjoitukseni ei synnytä raikuvia aploodeja vapaamielisesti ja seksikkäästi pukeutuvien 'kiertopalkintojen' mielissä ja että se on punainen vaate vihervasemmistolle ja feministilesboille, mutta totuus on hyvä tuoda esille, koska joukkomedia on siitä täysin vaiennut!"
Kirjoituksessaan Norrgård tulkintani mukaan tässä kohtaa sanoo kaikkia raiskattuja kiertopalkinnoiksi. Tällä feministilesbolla ainakin on täysin eri käsitys kiertopalkinnosta, mutta saakoon jokainen vetää omat johtopäätöksensä. Onko myös esimerkiksi perheväkivallan uhri syyllinen siihen, että puoliso lyö? Ehdottomasti ei! Lyöjä itse päättää lyökö hän toista riitatilanteessa vai puhutaanko riita halki. Mielestäni uhri ei ole syyllinen väkivaltaan, vaikka olisi itse ärsyttänyt tahallaan tai tahattomasti, syy on aina sen, joka kätensä nostaa ja lyö.
Leikitelläänpä hetki ajatuksella. Tytöllä on juuri alkanut kuukautiset ja on näin ollen fyysisesti sukukypsä. Tyttö on ehkä 10-13-vuotias ja hänen rintansa ovat alkaneet kasvaa. Sitten tulee joku kiimainen mies, joka raiskaa hänet ja tyttö tulee raskaaksi. Kuinka tämä pieni tyttö voisi huolehtia lapsestaan yhdeksän kuukauden päästä tästä, kun oma identiteettikään ei ole vielä kunnolla kehittynyt. Tokihan on vaihtoehtona antaa lapsi adoptioon, mutta miltä tuntuisi olla nuoruutensa alkutaipaleella, ala-asteen lopulla tai yläasteen alussa ja jäädä sitten äitiyslomalle? Miltä tytöstä tuntuisi, kun uusi elämä kasvaa hänen sisällään, vaikkei ole itsekään vielä psyykkisesti kunnolla kehittynyt. Ja miltä tuntuisi se, ettei saa itse määrätä omasta kehostaan, vaan joku toinen päättäisi, että nyt sinä makaat minun kanssani ja piste. Miksei tällainen pieni tyttö saisi tehdä aborttia?
Lisäksi raiskaus jättää jokaisessa tapauksessa syvät arvet uhriin. Tällainen väkivalta on sekä fyysistä että henkistä. Raiskaus jättää syvät jäljet uhrin itsetuntoon ja minäkuvaan, se voi laukaista masennuksen, syömishäiriön tai jonkin muun mielenterveydenhäiriön. Joka tapauksessa uhri traumatisoituu pahasti tapahtuneesta ja siihen tarvitaan ammattiauttajaa ja toipuminen vie vuosia. Useissa tapauksissa raiskattu ei uskalla tai kehtaa kertoa tapahtuneesta kenellekään, tämä on sitä todennäköisempää mitä nuorempi uhri on. Tämä asian salailu johtaa siihen, ettei apua saada riittävän nopeasti ja masennus tai syömishäiriö tai muu saa valtaa ja voi johtaa itsemurhaan. Ja mielestäni raamatussa sekin on kiellettyä.
Jotenkin tämä koko Norrgårdin kirjoitus kuulostaa ainakin allekirjoittaneen korvaan raiskaajien puolustelulta. Että heidän tulisi saada jatkaa sukuaan miten haluavat ja toisella osapuolella ei ole asiaan mitään sanottavaa. Jos aletaan Norrgårdin tavoin asiaa tulkitsemaan raamatun pohjalta, muistelisin siellä sanottavan: "tee muille kuin haluaisit itsellesi tehtävän" ja minä en usko raiskaajan toteuttavan tätä kultaista sääntöä. Vai onko tämä vain sitä ajatusmallia, että miehet saavat tehdä mitä haluavat ja naisilla ei ole mitään vikisemistä asiaan, sillä nainenhan on alempiarvoinen mieheen verrattuna, onhan nainen muovattu miehen kylkiluusta. Tai näin raamatun luomiskertomuksessa muistelisin kerrottavan ja se on mielestäni naista alistavaa. Ja olihan senaikainen elämänkatsomus silloin parituhatta vuotta sitten vähän sitä, että naisen tehtävä on synnyttää lapset, kasvattaa heidät ja pitää huolta kodista ja miehestä sillä aikaa, kun mies tekee mitä lystää. Luulin kyllä maailman tähän päivään mennessä vähän muuttuneen.
Tarkoitukseni tässä oli tuoda oma kantani julki ja samalla heittää vähän kysymyksiä ilmaan ja saada ihmiset miettimään asiaa. Omasta mielestäni raamatussa on kyllä joitain ihan hyviä ohjeita, kuten tuo edellä mainittu kultainen sääntö, mutta kokonaisuudessaan kirja on ristiriidassa itsensä kanssa. Kaikki se lähimmäisenrakkauden ylistäminen, mutta silti esimerkiksi homous on syntiä, vaikka se on silkkaa rakkautta aivan kuten heteroparisuhteetkin. Kirja muistaakseni kehottaa rakastamaan toista, vaikka olisi syntinen (, sillä raamatun mukaan me kaikki olemme syntisiä), mutta käytännössä tämä ei toimi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti