tiistai 31. toukokuuta 2011

Kun sinä katosit

Minä olen nykyään erilainen. Lähes vuoden olen ollut erilaisempi kuin ennen. Menimme Jennyn kanssa naimisiin viime syyskuussa ja siitä asti minussa on ollut outo tyhjyyden tunne. Se tulee ja menee ja tulee taas aina vain voimakkaampana. Tämä ei johdu millään tavalla Jennystä. Se johtuu siitä, ettei minulla ole enää parasta ystävää.
Olimme hänen kanssaan maailman parhaat ystävät 11 vuoden ajan. Niin paljon muistoja, jotka nykyään vain satuttavat, sillä minulla ei ole enää ketään kenen kanssa nauraa niille, itkeä niille, muistella niitä. Pyysin häntä viime kesänä kaasokseni, sen illan jälkeen en ole hänestä kuullut. Olen soittanut, lähetellyt tekstiviestejä, kirjeitä, meilejä, ei koskaan vastausta. Tiedän, ettei hän ole kuollut, sillä näen hänet silloin tällöin Facebookissa.

Hänen oli tarkoitus järjestää minulle polttarit, mutta kukaan ei saanut häneen yhteyttä. Lopulta Jenny järjesti ne minulle. Tai no, rahoitti ja kutsui ystäväni. Häissä pidättelin itkua sekä onnesta että surusta, sillä tajusin vasta kaiken sen ilon ja juhlan keskellä, ettei hän tulisi.

Minulla oli 11 vuoden ajan paras ystävä ja minä niin luulin, että olisimme parhaat ystävät hamaan loppuun asti. Nyt minussa on tyhjä kohta, jota en osaa antaa kenenkään muun täyttää. Välillä olen vihainen hänelle siitä, että hän mitään sanomatta jätti minut ja katosi. Välillä kaipaan häntä. Välillä kirjoitan kyynelten välistä hänelle kirjeitä. Välillä minusta tuntuu, ettei minulla ole enää ketään ja ettei minulla ole enää mitään virkaa tässä elämässä. Välillä tuntuu, että olisi paras vain kuolla pois.

Minä sairastan masennusta ja kaikki tietävät sen. Me olimme erottamaton kaksikko ja kaikki tiesivät sen. Nyt kukaan ei tiedä missä hän on, mitä hän tekee, kenen kanssa. Nyt on vain minä. Minä ja masennus.

Minulla on Jenny vierelläni ja tiedän sen ja rakastan sitä. Mutta minulla ei ole enää parasta ystävää, minussa on tyhjä kohta ja masennus, joka haluaa olla minun paras ystäväni.


Viime yönä minä näin unta, jossa löysin sinut, mutta sitten minä heräsin.

tiistai 10. toukokuuta 2011

Potilaan oikeuksista

Sain vasta tässä taannoin tietää, että potilailla on muitakin oikeuksia kuin hakea korvauksia, jos jokin on hoidon yhteydessä mennyt radikaalisti pieleen. Tai ylipäätään, että potilaille on säädetty jonkinlaiset oikeudet, joita hoitavan tahon olisi noudatettava. Otin oikeuksista selvää ja ajattelin kertoa niistä muille tietämättömille, sillä harvemmin hoidon yhteydessä niistä kerrotaan.

Ensinnäkin potilaalla on oikeus hyvään terveyden- ja sairaanhoitoon ja hyvään kohteluun. Jokaisella on oikeus terveydentilansa vaatimaan hoitoon, joka on laadultaan hyvää. Potilasta on kohdeltava siten, että hänen vakaumustaan ja yksityisyyttään kunnioitetaan eikä ihmisarvoa loukata. Potilaan äidinkieli, kulttuuri ja yksilölliset tarpeet on otettava mahdollisuuksien mukaan huomioon. Palveluita on annettava siten, ettei ihmistä aseteta eri asemaan esimerkiksi iän, terveydentilan tai vammaisuuden perusteella. Hoitopäätöksiin saatat vaikuttaa ainoastaan lääketieteelliset syyt. Palvelut ja hoidot on oltava saatavilla riippumatta millä paikkakunnalla potilas asuu.

Potilaalla on oikeus päästä kiireelliseen hoitoon nopeasti, jos terveydentila sitä vaatii. Esimerkiksi terveyskeskukseen on saatava arkipäivinä virka-aikaan puhelinyhteys välittömästi. Hoitoon pääsyn kiireellisyyden voi arvioida jo puhelimessa, mutta vastaanottoaika on saatava kolmessa arkipäivässä, jos terveydentila sitä vaatii. Potilaalle on ilmoitettava vastaanottoaika, ajan muuttuessa on heti ilmoitettava syy ja uusi vastaanottoaika. Mikäli sairaala ei pysty hoitamaan potilasta määräajassa (aikuisilla korkeintaan puolen vuoden jonotus, lasten ja nuorten mielenterveyteen liittyen jonotusaika on korkeintaan kolme kuukautta), on sairaalan järjestettävä hoitopaikka toisesta sairaalasta tai yksityiseltä eikä se saa aiheuttaa potilaalle lisäkuluja.

Potilaalla on oikeus saada itseensä liittyviä tietoja. Hoitavan tahon on oma-aloitteisesti selvitettävä potilaalle hänen terveydentilansa. Potilaalle on kerrottava kaikista hoitoon liittyvistä seikoista, joilla on merkitystä hoidosta päätettäessä. Potilaalle ei kuitenkaan saa antaa tietoja, joita hän ei halua. Tiedot on annettava niin, että potilas ymmärtää niiden sisällön, tarvittaessa huolehdittava tulkkauksesta.

Potilaalla on itsemääräämisoikeus. Potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan ja hänen tahtoaan on kunnioitettava. Potilaalla ei kuitenkaan ole oikeutta saada mitä tahansa hoitoa hän haluaa. Jos potilas ja lääkäri eivät tule yhteisymmärrykseen keskenään, hoidosta päättää viimekädessä lääkäri lääketieteellisten syiden perusteella.

Lisäksi potilaalla on oikeus valittaa. Hoitoon tyytymätön voi tehdä muistutuksen hoitolaitokselle, jossa auttaa tarvittaessa potilasasiamies, joka on löydyttävä jokaisesta sairaalasta. Potilasasiamies myös antaa tietoja potilaan oikeuksista ja auttaa muistutuksen lisäksi kantelun tai korvaushakemuksen teossa.


Ennen kuin sain nämä oikeudet käsieni ulottuville, en tiennyt esimerkiksi potilasasiamiehestä hölkäsen pöläystä tai sitä, että terveyskeskukseen on saatava aika kolmen päivän sisällä. Esimerkiksi Tesoman terveyskeskuksesta saa ajan kyseiselle viikolle vain, jos soittaa maanantaina heti linjojen auettua. Hyvällä tuurilla vielä tiistaina voi saada ajan, mutta yritäpä soittaa keskiviikkona, et saa aikaa ollenkaan, pitäisi mennä sairaana moneksi tunniksi istumaan terveyskeskuksen aulaan odottamaan pääsyä hoitajalle eikä lääkärille pääsy ole ollenkaan varmaa. Kuka haluaa sairaana istua jossain aulassa kovalla penkillä ties kuinka monta tuntia? Kysyn vain. Ja soittaessakin saa odottaa parikymmentä minuuttia, että vastataan.

Entäs tämä potilasasiamies? Miksei hän ole tullut ikinä kertomaan minulle oikeuksistani ja miksen ole tiennyt tällaisen henkilön olemassa olosta? Sairaalassa ollessani olen kyllä saanut oikein asiallista hoitoa, joka ei ole poikennut näistä säännöistä, mutta olisi silti ollut ihan kiva tietää, että minullakin oli jotain oikeuksia. Entäs he, joille on tehty näiden sääntöjen vastaisesti? Ovatko he tienneet potilasasiamiestä? Miksei tätä potilasasiamiestä esitellä heti sairaalaan tullessa potilaalle, jos jotain oikeuksien rikkomista vaikka tapahtuisi? Eihän potilas edes voi tietää, että hänellä on mitään oikeuksia ellei niitä hänelle heti alkuun kerrota, niin kuin en minäkään tiennyt.