Tatuointi on aina rikollisen merkki

Facebookin kautta törmäsin tänään - yllätys, yllätys - Suomi24:n keskusteluun otsikolla Tatuointi on aina Rikollisen merkki! , joka oli niin makoisa keskustelu (se, mitä siitä jaksoin lukea), että halusin tarttua siihen.

"Turha edes väittää vastaan. vain moraalisesti alas vajonneet otattavat
ihollensa tatuoinnin.
Terveydenhuoltoallallakin näkee näitä alasvajonneita rappiolla olevia
narkkari / alkoholisteja jotka vanhustenhuollossakin vaikka lapioivat kuulema ****** kunhan siitä jotain maksetaan. Vanhuksista viis, he eivät ole heille ihmisiä vaan vain pakollisia siivouskohteita!
Ja jotta työn jaksais hoitaa niin vetävät nurkantakana Jägermeiserit nassuun...hupia koko homma?
HIV:in ja Hepatiitin kantajat ei vanhempiini koske!"-Nimim. Paksu Terhi

Tällaisella kommentilla siis koko keskustelu on avattu. Haluaisin huomauttaa tälle Paksulle Terhille, ettei tatuointeja (tai lävistyksiä) edes tehdä henkilöille, joilla on veren kautta tarttuva tauti kuten esimerkiksi HIV. Ja kysyisin vaan, että millä perusteella kaikki tatuoidut ovat narkkareita / alkoholisteja? Tai toisaalta: onko kaikilla narkkareilla ja alkoholisteilla tatuointi tai useampi? Haluaisin jotain uskottavia perusteita tälle väittämälle. Itselläni sattuu olemaan kahta tatuointia ihollaan kantava pikkusisko, joka on töissä paikkakunnan X terveyskeskuksessa vanhuspuolella. Siksi tämä kommentti niin kovasti minua naurattaakin! Kivasti sisko siellä työaikana vetää Jekkupaukut kahvin sijasta tauolla ja kaikkea. Tästä siirrymmekin sormet syyhyten keskustelun toiseen kommenttiin, joka kuuluu näin:

"Aivan, valitettavasti terveydenhuoltoalallakin näkee näitä lävistettyjä merkattuja huoria jotka kantavat mukanansa kuppaa herppestä ja Syfilista ja HIV:iä
sekä hepatiittia.
Kun meripäivillä otetaan kännit niin tullaan turpa mustelmilla osastolle töihin ja on nenärenkaat ym. "tatuointimerkit" paljaalla iholla
potilaiden nähtävänä.
Tatuoinnit ja lävistykset eivät kuulu terveydenhuolto-/ vanhustenhultoalalle.
Terveydenhuoltoala on kutsumusammatti!

Yleensä Osastonhoitaja valistaa että sormukset ym. ylimääräiset hiluvitkuttimet pois työaikana, mutta tatuointia on vaikeampi peittää.
Sideharso sitten koipeen taikka käsivarteen peitoksi että bakteerit
oikein muhii." - Nimim. Hoitsut Ojennukseen

Tästä sain kenties vielä räkäisemmät naurut! Haluaisin huomauttaa tämän kommentin kirjoittaneelle, että myös korvakorut ovat lävistyksiä (tai siis eivät korut, vaan ne rei'ät). Varmaankin 90% naisista on rei'itetyt korvanlehdet eli lähes kaikki naiset ovat siis merkattuja huoria, vai ymmärsinkö nyt oikein? Tatuoinnit ja lävistykset tehdään erittäin hygienisessä ympäristössä ja tulehdusten riski on sama kuin korviksilla. Sitä paitsi, harvemmin hoitoalalla työskentelevillä on tatuointi näkyvällä paikalla kuten otsassa. Esimerkiksi siskollani tatuoinnit ovat jalassa ja yläselässä, ne eivät potilaille näy. Ja lisäksi: lävistyksiin on saatavilla häivekoruja eli lävistyskoruja, jotka eivät näy. Tatuoinninkin voi peittää ihan muilla tavoin kuin sideharsolla, jos se sattuu näkyvässä paikassa olemaan.

Entäpä sitten tämä "turpa ruvella töihin" -juttu tässä? Saanko kysyä: mitä helvettiä? Millä perusteilla nämä tatuoidut / lävistetyt ( = merkatut huorat) kännäävät viikonloppuisin niin, että tullaan naama auki töihin? Ja toisaalta: eikö niin voi tapahtua ihan kenelle tahansa? Ottaa pari paukkua liikaa tai joku laittaa esim. tyrmäystippoja drinkkiin ja sitten menee jalat kävellessä solmuun ja otetaan pieni painimatsi asvaltin kanssa, niin voi käydä. Ja sitä paisti, viikonlopun mahdolliset ruvet naamassa voi helposti peittää peitepuikolla ja meikkivoiteella.

Itselläni on yhteensä kuusi lävistysreikää kasvoissani: korvanlehdet, kieli, kaksi reikää alahuulessa ja yksi ns. räkärännissä (en tiedä miksi tuota ylähuulen ja nenän välissä olevaa kohtaa sanotaan). Olenko minä siis rikollinen, narkkari ja alkoholisti, joka kantaa veressään kaiken maailman HIV:tä ja ties mitä? Olenko minä täysin edesvastuuton ihminen, joka "lapioi vaikka paskaa kunhan siitä maksetaan"? Ai niin, olenko minä merkattu huora? Ja kenelle minut on lävistyksilläni merkattu? Haluaisin kunnolliset perustelut näille väittämille. Niitä tuskin koskaan saan, mutta aina voi haluta...

Mielentalon verkkolehdessä oli eilen otsikko Kumoaako tieto luulot? , vielä artikkelia lukematta voin otsikon perusteella todeta, että vaikka nimimerkit Paksu Terhi ja Hoitsut Ojennukseen tämän blogimerkinnän lukisivatkin, puhuisin luultavasti kuuroille korville. Jotkut eivät vain kuuntele, kun yrittää kumota harhaluuloja.


PS. Kun luin tämän merkinnän läpi vielä ennen sen julkaisua, haluaisin vielä kysyä: mitä tekemistä tatuoinnin tai lävistyksen ottamisella on moraalin kanssa?

Kevättä rinnassa

Kevät on taas saapunut Suomeen pitkän ja lumisen talven jälkeen. Mutta mitkä ovat varmoja kevään merkkejä? Leskenlehdet eivät ole hyvä esimerkki, sillä niiden aikaan kevät on jo lähes kesässä. Kevään tulosta nyt tietysti kertovat vesisateet, jotka sulattavat metrisiä kinoksiamme, päivien piteneminen ja se, että aurinko ylipäätään näkyy taivaalla. Kesäaikaankin ollaan jo siirrytty, mutta mitkä seikat esimerkiksi kaupunkien katukuvassa kertovat keväästä?

Yksi varma kevään merkki on sanoma- ja aikakauslehtien sivuilla jylläävä jokavuotinen koirankakkakeskustelu, joka on jälkiviisautta parhaimmillaan. Talvi on mennyt ja kikkareet jätetty tienposkeen ajat sitten, miksei tämä koirankakkaongelma vaivaa ihmisiä jo talvisin niin paljon, että se ylittäisi yleisöpalstoille kirjoittamisen kynnyksen? Olen myös miettinyt sellaista, että koska nämä palstoille joka vuosi kirjoittavat ihmiset oppivat, etteivät ne koiranomistajat, jotka niitä kakkoja keräämättä jättävät koskaan tästä lehtiin kirjoittelusta opi? Tuskin edes lukevat näitä keskusteluja keväisin. Minulla ainakin entisenä koiranomistajana on kolme asiaa, jolloin en kerää: 1) jos koiran vatsa on kuralla, 2) jos kakkapussit ovat yksinkertaisesti unohtuneet kotiin ja 3) jos maahan on satanut puuterilumi, jonne kakka uppoaa, en todellakaan ala sitä sieltä lumen seasta kaivella ja etsiä. Muutoin pyrin keräämään, silloin kun koiran omistin. Sitä paitsi, onko se nyt niin maailmanloppu, jos niitä ei kerää? Sinnehän ne maatuvat maan sulettua. Tietystikään ei ole mukava sellaiseen astua, mutta sitä voi myös katsoa mihin astuu.

Toinen varma kevään merkki on feissarit. Kevät on alkanut, kun näkee muutaman onnettoman feissaajan kadulla. Kesään mennessä niitä onkin jo niin paljon, ettei ohi pääse ja ensimmäisestä päästyään onkin jo toinen kimpussa. Feissarit ovat vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta he ärsyttävät minua, sillä minulla on vaikeuksia sanoa ei ja osalla niistä järjestöistä, joita feissarit edustavat on ihan hyvät tarkoitusperät, jolloin minulle tulee vähän huono omatunto, kun sanon ei tai kävelen vain ohi sanomatta sanaakaan ja katsomatta silmiin. Eniten minua feissareissa ärsyttää se, että jotkut heistä eivät lopeta jankuttamistaan ja jätä minua rauhaan, vaikka sanon olevani hyvin pienituloinen työkyvyttömyyseläkeläinen eikä minulla oikeasti ole senttiäkään lahjoittaa mihinkään tarkoitukseen, oli se kuinka hyvä tahansa. Toisaalta taas minua säälittää aivan hirveästi nämä feissarit, joille kaikki ovat niin ilkeitä ja palkka surkea. Joutuu kuumana kesäpäivänä kiusaamaan ihmisiä taukoamatta, sillä palkkaa saa sen mukaan, kuinka monta jäsentä järjestöönsä kerää.

Kolmas asia, mistä huomaa kevään viimein tulleen on juoppojen putkahtaminen katukuvaan. Aurinko alkaa lämmittää ja juopot heräävät talviuniltaan ja valtaavat kadut. Joillain kevät vain nousee päähän. Saa taas kuunnella sitä ihanaa keväistä sammallusta, joka on kuin lintujen laulu: kevät on saapunut. Mutta keväiset juopot voivat myös olla vaarallisia kuten karhutkin, jotka ovat juuri nousseet talviuniltaan. Ei sovi käydä ärsyttämään, sillä juopot liikkuvat ryhmissä, he puolustavat laumansa jäseniä ja voivat käydä kiinni.

Olkaa siis varoivaisia, kevät on petollista aikaa. Katsokaa siis mihin astutte, älkää ottako katsekontaktia feissarin kanssa älkääkä ärsyttäkö juoppoja. Hyvää kevättä!