keskiviikko 6. huhtikuuta 2011

Kevättä rinnassa

Kevät on taas saapunut Suomeen pitkän ja lumisen talven jälkeen. Mutta mitkä ovat varmoja kevään merkkejä? Leskenlehdet eivät ole hyvä esimerkki, sillä niiden aikaan kevät on jo lähes kesässä. Kevään tulosta nyt tietysti kertovat vesisateet, jotka sulattavat metrisiä kinoksiamme, päivien piteneminen ja se, että aurinko ylipäätään näkyy taivaalla. Kesäaikaankin ollaan jo siirrytty, mutta mitkä seikat esimerkiksi kaupunkien katukuvassa kertovat keväästä?

Yksi varma kevään merkki on sanoma- ja aikakauslehtien sivuilla jylläävä jokavuotinen koirankakkakeskustelu, joka on jälkiviisautta parhaimmillaan. Talvi on mennyt ja kikkareet jätetty tienposkeen ajat sitten, miksei tämä koirankakkaongelma vaivaa ihmisiä jo talvisin niin paljon, että se ylittäisi yleisöpalstoille kirjoittamisen kynnyksen? Olen myös miettinyt sellaista, että koska nämä palstoille joka vuosi kirjoittavat ihmiset oppivat, etteivät ne koiranomistajat, jotka niitä kakkoja keräämättä jättävät koskaan tästä lehtiin kirjoittelusta opi? Tuskin edes lukevat näitä keskusteluja keväisin. Minulla ainakin entisenä koiranomistajana on kolme asiaa, jolloin en kerää: 1) jos koiran vatsa on kuralla, 2) jos kakkapussit ovat yksinkertaisesti unohtuneet kotiin ja 3) jos maahan on satanut puuterilumi, jonne kakka uppoaa, en todellakaan ala sitä sieltä lumen seasta kaivella ja etsiä. Muutoin pyrin keräämään, silloin kun koiran omistin. Sitä paitsi, onko se nyt niin maailmanloppu, jos niitä ei kerää? Sinnehän ne maatuvat maan sulettua. Tietystikään ei ole mukava sellaiseen astua, mutta sitä voi myös katsoa mihin astuu.

Toinen varma kevään merkki on feissarit. Kevät on alkanut, kun näkee muutaman onnettoman feissaajan kadulla. Kesään mennessä niitä onkin jo niin paljon, ettei ohi pääse ja ensimmäisestä päästyään onkin jo toinen kimpussa. Feissarit ovat vähän kaksipiippuinen juttu. Toisaalta he ärsyttävät minua, sillä minulla on vaikeuksia sanoa ei ja osalla niistä järjestöistä, joita feissarit edustavat on ihan hyvät tarkoitusperät, jolloin minulle tulee vähän huono omatunto, kun sanon ei tai kävelen vain ohi sanomatta sanaakaan ja katsomatta silmiin. Eniten minua feissareissa ärsyttää se, että jotkut heistä eivät lopeta jankuttamistaan ja jätä minua rauhaan, vaikka sanon olevani hyvin pienituloinen työkyvyttömyyseläkeläinen eikä minulla oikeasti ole senttiäkään lahjoittaa mihinkään tarkoitukseen, oli se kuinka hyvä tahansa. Toisaalta taas minua säälittää aivan hirveästi nämä feissarit, joille kaikki ovat niin ilkeitä ja palkka surkea. Joutuu kuumana kesäpäivänä kiusaamaan ihmisiä taukoamatta, sillä palkkaa saa sen mukaan, kuinka monta jäsentä järjestöönsä kerää.

Kolmas asia, mistä huomaa kevään viimein tulleen on juoppojen putkahtaminen katukuvaan. Aurinko alkaa lämmittää ja juopot heräävät talviuniltaan ja valtaavat kadut. Joillain kevät vain nousee päähän. Saa taas kuunnella sitä ihanaa keväistä sammallusta, joka on kuin lintujen laulu: kevät on saapunut. Mutta keväiset juopot voivat myös olla vaarallisia kuten karhutkin, jotka ovat juuri nousseet talviuniltaan. Ei sovi käydä ärsyttämään, sillä juopot liikkuvat ryhmissä, he puolustavat laumansa jäseniä ja voivat käydä kiinni.

Olkaa siis varoivaisia, kevät on petollista aikaa. Katsokaa siis mihin astutte, älkää ottako katsekontaktia feissarin kanssa älkääkä ärsyttäkö juoppoja. Hyvää kevättä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti