sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Voiko Jumala erehtyä?

Tässä ehkä kuukausi takaperin olin Lahdessa menossa kotoa keskustaan ja odottelin pysäkillä bussia tupakkia poltellen, kun äkkiä edessäni seisoi sukupuuton partaalla oleva mummo. "Maistuukos se tupakka?" mummo kysyi ja vastasin, ettei se oikein maistu. Tästähän mummo sai sitten bensaa liekkeihin ja jatkoi: "No, miksi sinä sitten poltat sitä?" "Poltan, koska en monista yrityksistä huolimatta ole pystynyt lopettamaan." "Miksi sitten ylipäätään aloitit?" Tähän en ehtinyt mitään vastata ennen kuin mummo jo jatkoi: "Toi sun lävistys on muuten tosi pahassa paikassa. Me vanhemmat ihmiset kutsumme tuota aluetta Kuoleman kolmioksi, sillä siltä alueelta on suorat imutiet aivoihin. Toi on kyllä siis todella vaarallinen tuo lävistys, sun pitää heti ottaa se pois!" Teki mieleni sanoa, että kyllä! Siis apua, minähän voin hetkenä minä hyvänsä imaista Medusani nenään, vaikka se kuinka on ylähuulessa kiinni! Mummo jatkoi paasaamistaan: "Ja tuohan on siis kaiken lisäksi myös todella ruma! Jumala on kuules luonut ihmisen juuri sellaiseksi, kuin se on eikä sitä ole suotavaa mennä muokkaamaan ja koristelemaan (liiba-laaba-lallallaa...)" Olisin halunnut kysyä mummolta, miksi hänellä sitten on korvanlehdissään lävistykset ja eikös Jumala ole luonut ihmisen ja sitä jos menee muokkaamaan ja koristelemaan voi joutua Helvettiin, mutta tyydyin vain toivottamaan hänelle hyvää päivänjatkoa.

Tästä tapauksesta pääsemmekin hyvin aiheeseen, josta alunperin halusin kirjoittaa: transsukupuolisuus. Jos Jumala on luonut ihmisen tällaiseksi, onko sitä sopivaa mennä muokkaamaan? Oletetaan, että Jumala luo sinut naiseksi (tai ihan vain synnyt naisen ruumiseen), mutta tunnet syvällä sisälläsi olevasi mies. Miltä sinusta tällaisessa tilanteessa tuntuu? Tunnetko riittämättömyyttä, epävarmuutta, epätoivoa? Vai kohautatko vain olkapäitäsi ja toteat: Jumala loi minut tällaiseksi, siispä minä olen tällainen. Toinen askel: Mitä teet tällaisessa tilanteessa? Hakeudutko hoitoon eheyttääksesi itseäsi naisena vai korjauttaaksesi itsesi fyysisesti mieheksi? Molemmat tiet ovat varmasti vaikeita ja kivisiä, mutta kumpi on oikea ratkaisu?

Jos Jumala on luonut meidät kaikessa erehtymättömyydessään, miksi osa meistä syntyy ilman toista kättä ja toisella on syntyessään käsiä kolme? Miksi toiset syntyvät huumeriippuvaisina ja toiset pahasti autisteina? Miksi osa syntyy siamilaisina kaksosina ja toisilla on sydämessä reikä? Jos vastaus on, että Jumala on päättänyt näin, miksi tällaisia "syntymävikoja" korjataan ja hoidetaan? Miksei heitä vain jätetä oman onnensa nojaan, jos tämä on kerran Jumalan tahto? Ja jos esimerkiksi siamilaiset kaksoset on oikeutettua leikkauksella erottaa toisistaan, miksi olisi vähemmän hyväksyttävää leikkauksella auttaa ihmistä, joka sisällään tuntee olevansa mies, mutta onkin fyysisesti nainen?

Jos ajatellaan, että Jumala todella olisi olemassa, eikö voitaisi ajatella, että Jumala on erehtyväinen, kun luo tällaisia normista poikkeavia yksilöitä? Pakkohan Jumalalla on olla aikamoinen kiire, kun päivässä syntyy reilu 200 000 uutta ihmistä ja kaikkea muutakin pitäisi samaan aikaan puuhailla. Ja jos Kristilliseen taiteeseen on uskomista, Jumalallakin on vain kaksi kättä, jolla niitä hommia hoidetaan. Pakkohan tuollaisella kiireellä tehdessä on sattua pari virhettä aina silloin tällöin. Vai onko Jumalalla noissa luomispuuhissa - ja mitä kaikkea sen Jumalan toimenkuvaan oikein kuuluukaan - jotain apulaisia. Vähän niinkuin tehdastyöläisiä: yksi hoitaa kaikille uusille ihmisille kädet, toinen hoitaa pään, kolmas silmät ja niin edelleen. Jumala sitten kaikessa ylemmyydessään hoitaa vain mielen valmiiseen ruumiiseen.

Transsukupuolisuudessahan siis on kyse jatkuvasta kokemuksesta, että on väärässä ruumiissa. Siis ruumiissa, joka on toista sukupuolta kuin mitä ihminen sen sisässä on. Transsukupuolisuuteen liittyy usein ristiinpukeutuminen eli siis pukeutuu vastakkaisen fyysisen sukupuolen vaatteisiin helpottaakseen oloaan. Mutta pelkkä ristiinpukeutuminen harvoin riittää. Joissain tapauksissa riittää diagnoosi, toisissa tapauksissa tarvitaan lisäksi hormonihoidot ja joissain tapauksissa tarvitaan hela hoito, eli siis diagnoosi, hormonit ja leikkaukset.

Tämä aihe - tai oikeammin se, ettei tätä aihetta ymmärretä - kiinnostaa minua siksi, että puolisoni on trans. Hän on fyysisesti nainen, mutta henkisesti mies. Hänellä on liuta psyykkisiä diagnooseja eikä niitä olla saatu hoidettua, sillä uskomme molemmat niiden olevan vain transsukupuolisuuden oireita. Tarkoittaen sitä, että hän kärsii naisen ruumiissa olemisesta siinä määrin, että hänellä on vaikea masennus, psykoosialttiutta ynnä muuta. Uskomme saavamme apua transpolilta, joita on Suomessa vain kaksi: Helsingissä ja Tampereella. Lähetteen polille saimme puolisoni hoitavalta taholta psykpolilta. Nyt on meneillään puolen vuoden jonotusaika tutkimuksiin, jossa perusteellisesti tutkitaan onko puolisoni oikeasti trans vai johtuuko väärän sukupuolen kokemus jostain muusta.

Lähipiirimme on ottanut meidät ymmärtäen vastaan. Mutta ulkopuolisista harva varmaankaan ymmärtää. Moni vetoaa kaikkivaltiaan Jumalan erehtymättömyyteen sivuuttaen asian pääkohdan: ihminen kärsii. Toisilla taas on erilainen näkökulma, joka ei ole yhtään edellistä parempi: FRIIKKI! Miksi se sitten on niin friikkiä? Kerran näin kädettömän miehen, joka oli kysymässä naiselta neuvoa ja nainen alkoi huutaa täyttä huutoa kuin olisi joutunut keskelle kauhuelokuvaa tai painajaista. Mikä siinä on niin helvetin pelottavaa, jos minä olen erilainen kuin sinä? Mietinpähän vain.